Niin se vain menee...

Kiire, kiire, kiire! Sori oikeasti, mä olen niin kiireinen nykyään, että huhhuh! Mutta nyt mä päätin tän! Kirjottelen joka päivä blogiani, saadakseni lukijoita! Ja nyt mä päätin aloittaa blogissani tarinan, joka on siis fantasia-tarina.

Tänään:

Meillä oli koulu 9-14 ja uskonnon koe, se oli aika vaikea, mutta jotenkin helppo. Saimme myös tänään matematiikan kokeet ja sain siitä 9- ensimmäinen 9 vuosiin! :D No sitten minulta vietiin harmiksi pipo, välitunnilla ja olin lähellä palentua, no ei ehkä kuitenkaan. Olin myös harjoituksissa! Oli aika tylsää. Sellainen päivä minulla oli:)

TYTTÖ JA POIKA, JOILLA EI OLLUT JÄRKEÄ (luku 1)

- Huuoh! Kuului pitkä haukotus erään tytön makuuhuoneesta, kun puhelin pirisi hänen vieressään. 

- Hmh, mitä? tyttö kysyi ärtyneenä puhelimessa.

- Oletko jo hereillä? kuului pojan ääni langan toisesta päästä, varsin pirteänä.

- Oikeastaan herätit minut, joten kyllä, tyttö vastasi.

- No tavataan sitten viiden minuutin kuluttua kielletyn metsän laidalla, poika ilmoitti.

- Mutta, m-mut.. kerkesi tyttö sanoa, kun puhelin jo suljettiin.

- Aargh! Frank! tyttö raivostui, mutta alkoi kuitenkin pukea.

//luku oli aika lyhyt, mutta ei sille nyt voinut mitään, sillä seuraava luku on pitkä!

Nähdään ja tervetuloa uudelleen!